Reissu Mäntsälään 21.7.2012

Lähdin Eevan ja Sofi-westien mukaan Lauantaina 21.7.2012 Mäntsälän KR näyttelyä katsomaan. Oli ihanaa päästä mukaan, joskus tulevaisuudessa (toivottavasti) meidän pikku Didi kiitää pitkin kehää ;)

Porista aamulla lähtiessämme sää näytti todella kamalalta, vettä tuli ja tuuli oli inhottava :/ Automatka sujui mukavasti ja nopeasti yhdellä pysähdyksellä ! Kun saavuimme Mäntsälään, ilma oli mitä mahtavin ! Aurinko paistoi, ei tuullut, melkein voisi sanoa, että hellettä oli :) Ei saisi valittaa, mutta kuumahan siinä tuli tavaroita kantaessa jonkin matkan päähän, ja koiralle liian kuuma ilma ei ole laisinkaan mukava, mutta pärjättiin hyvin.

Paikanpäällä alettiin etsimään vapaata paikkaa ja mietittiin laitetaanko telttaa ollenkaan, mutta onneksi päädyimme pystyttämään sen, saatiin hiukan olla varjossa :) Teltta oli kuin olikin nopeasti pystyssä, mutta sitten Eeva huomasi jättäneensä teltan maatapit Poriin ! Alkoi vähän huvittamaan, teltta ei tosiaan olisi pysynyt pystyssä laisinkaan, sen verran tuuli kuitenkin. Onneksi vierusteltan väki oli niin mukavaa, että lainasi meille muutaman tapin ;) Saimme pari tuolia ja pöydän aseteltua telttaan ja Sofi menikin koppaansa heti päikkäreille huilaamaan tulevaa koitosta varten..

Odotimme ja odotimme westejen kehien alkamista, tuomari oli alkuunsa hyvin perusteellinen ja HIDAS. Alkoi itseäkin oikein väsyttää huonosti nukutun yön jälkeen, enkä pahemmin ollut hyvin syönytkään :/

                                                               Sofi odottelee vuoroaan teltassa

Teltassa Sofia harjailtiin ja puunailtiin nätiksi ;) Mahtoikohan neiti aavistaa mammansa kova  jännitys ? ;) 

 
Sofin ollessa kehässä, sainkin toimia valokuvaajana. Minusta Sofilla meni hyvin, jännitinkin myös itse minkä tuloksen Sofi saa ;) EH sieltä sitten tulikin, ja tämä olikin se, mitä Eeva ja Sofi lähtivät näyttelystä hakemaan ! Sopii olla tyytyväinen kyllä <3

Tarkempaa tekstiä ja arvostelun voitte lukea täältä .

Seuraavaksi oli sitten vuorossa teltan kasaaminen ja tavaroiden kuljetus takaisin autolle ja matka kotiin päin ruokapaikan kautta. Matka meni todella nopeasti ja lopuksi Eeva ja Sofi tulivatkin sitten katsomaan meille vielä Ticoa ja Didiä :)

Kyllä tämä meidän vauva kasvaakin hurjaa vauhtia. Tai no, itse sitä nyt ei ihan niin helposti huomaa kuinka nopeasti kasvaa kun pennun kanssa ollaan kokoajan, mutta vieraat siitä aina huomauttaa :) Lopuksi vielä laitan kuvan meidän molemmista mussukoista <3

Ticon rankka päivä

Meille oli siis tänään aika varattuna yhdeksi Satakunnan eläinlääkäriasemalle. Lääkärin varasimme Ticon polvivaivojen takia, nyt niistä sitten otettiin röntgenkuvat, jotta nähdään mikä on vialla.
Tuntui siltä, että ihankuin Tico olisi aavistellut mihin mennään, oli koko aamupäivän ihan masentunut. Tätini tuli meitä hakemaan 12.30 ja kävimme ennen sitä vielä lenkillä, jotta ei lääkärissä tulisi yllättäen kova hätä. Tico oli koko automatkankin yllättävän rauhallinen.
Kiltisti hän käveli lääkäriin sisälle, heti ovella nenään otti uudet hajut, sitten nuuskittiinkin joka paikka. Erityisesti vastaanoton edessä oleva matto oli kiehtova, sitten jo etsittiinkin sopivaa paikkaa johon tehtiin oikein komea pökäle ;) Ei muuta kuin koira kainaloon ja äkkiä pihalle tekemään loput asioista :D
Tultuamme takaisin sisälle, meitä odottikin Ticon mielestä ilkeä setä, joka hänet vei tutkimushuoneeseen. Lääkäri väänteli ja paineli polvia, kertoi että ristiside ei olekkaan poikki (tätä epäiltiin jo edellisellä kerralla toisella lääkärillä). Ihanan helpottava tieto oli jo tuo. Kuunneltiin myös sydänäänet ja paineltiin vatsaa. Ticon ilme kertoi paljon; "älä enää ikinä tuo minua tänne!"

 kuvassa pientä jännitystä havaittavissa.. Huomatkaa ihanan suuret korvat <3

Seuraavaksi oli nukutuksen vuoro, ei minkäänlaista reagointia kun piikki laitettiin peppuun. Olikohan Tico niin jännittynyt, ettei edes huomannut sitä ? Saimme sen jälkeen siirtyä kuvaushuoneeseen, jossa Tico makoili rauhallisesti lattialla, ei mennyt kuin suunnilleen 10 minuuttia, että poitsu kuorsasi. Itsellä meinasi itku tulla, toinen näytti niin surkealta <3

Tico nukkui jonkin aikaa ensin lattialla, hoitaja nosti sitten hetken päästä hänet pöydälle. Jouduimme itse huoneesta kuvauksen ajaksi poistumaan, tuntui jotenki pahalta jättää toinen sinne, vaikka nukkuikin :( Kuvaus kesti suunnilleen 20 minuuttia, ja pääsimme heti sen jälkeen Ticoa katsomaan. Siellä se nukkui rauhallisena lattialla vihreän peiton alla lämpimästi.

Seuraavaksi monia kysymyksiä pyöri mielessä, ajattelin jopa että olenko hoitanut koiraa huonosti, koska nyt se makaa tuossa ja odottelemme vastauksia; mitä jatkossa, kuinka pahat polvet ovat, mitä jos leikkauskaan ei auta ... ?
 Ticolle annettiin vielä piikki, joka nopeuttaa heräämistä. Sillä välin katselimme kuvia.

 Jouduin ottamaan puhelimella valokuvan näytöltä, en osannut CD:ltä siirtää kuvia koneelle :D
 Kuvassa siis oikealla puolella näkyy vasen polvi. Alareunassa näkyykin, kuinka polvilumpio on pois paikoiltaan, kun vasemmalla puolella "valkoinen piste" on keskellä polvea, oikealla paikalla!

Meille siis kerrottiin, että vasen jalka on pahempi kuin oikea, luulimme että olisi toisinpäin. Diagnoosina siis; molemmissa polvissa Mediaalinen patellaluksaatio ja matala telaura, polvet lähtevät siis helposti pois paikoiltaan. Molemmat jalat on kuitenkin jossain vaiheessa operoitava, mutta vielä se ei ole välttämätöntä. Leikkausta kuitenkin suunniteltu syksylle (sääriluun harjanteen siirto ja telauran syvennys)
 Tico nukkui koko automatkan kotiin. Jaksoi jotenkin kuitenkin parkkipaikalta kävellä kotiovelle, tällä matkalla kuitenkin nukahti kahdesti :D Itse olemme Esan kanssa helpottuneita, että ei nyt selvinnyt kumminkaan mitään aivan kamalaa, joka ei olisi vielä korjattavissa! Nyt vain lepoa loppupäivä ! :)

Toinen on reissusta aivan järkyttynyt ja uupunut, onneksi malttaa huilailla.. Didi meni heti isoveljensä viereen nukkumaan <3

Taisi olla tässä kuvassa Didin ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa.

Pikkuinen on nyt asustellut meillä parisen viikkoa. Nukkuminen vie edelleen suuren osan päivästä, mutta kyllä sen jälkeen sitten taas mennäänkin ! Kun koirat laittavat menovaihteen päälle, ei meinaa rallista tulla loppua. Yleensä pingotaan häntä pitkänä pitkin takapihaa ;)
Didi on kasvanut jo hurjasti, ainakin pulskistunut :D On jo oppinut aika hyvin oman nimensä, katse kääntyy kyllä kun kutsutaan, aika hyvin tulee myös luokse. Paljon on tyttö ehtinyt jo pahojaankin touhuta; sukat ja kengät on se ykkösjuttu! Yleensä johonkin lähdettäessä saa etsiä toista paria kengistä, löytyvät milloin mistäkin. Sähköjohdot Didi löysikin jo heti ensimmäisinä päivinä, mutta ne on jo nyt jätetty rauhaan, toivottavasti lopullisesti. Yksi puhelimen laturi oli kuitenkin ehditty järsimään poikki.
Ehdeimmekin jo kasvattajille kertoa, että Didi ei ole juurikaan pissaillut sisälle - emme ole joutuneet käyttämään sanomalehtiä lattioilla.. Kuinkas kävikään, ei mene enää niin hyvin kuin alussa, mutta ymmärrettäväähän se on :D Välillä saa huomata, kuinka sukat kastuvat, kun astuu vahingossa lattialla olevaan lätäkköön. Tummalta lattialta niitä kun ei niin kovin hyvin erota :D Oikein hienosti Didi tekee myös asiansa ulos !
Hienosti osataan jakaa Tico-isoveljen kanssa lelut ja luut ( jotka ovat ennen olleet Ticon ikiomia). Olemme todella ylpeitä Ticosta, kuinka hyvin se on pennun tulon ottanut!

Näin sitä ollaan tultu hyviksi kamuiksi, nykyään monesti yöllä nukutaankin vierekkäin <3

Tässä kuvassa murut odottivat juuston palaa eilen illalla. Olivat tyytyväisiä palkinnon jälkeen. Molemma tulivat siis heti kutsuttaessa sisälle ;)

Sitten vähän surullisempaan asiaan. Huomenna menen tätini kanssa viemään Ticoa eläinlääkärille polvikuvauksiin. Pikkuisemme oli jonkin aikaa ontunut oikeaa takajalkaa, ajattelimme ensin että olisi ihan ohimenevää kun välillä vaivaa ei ollut ollenkaan.. Nyt alkukesästä huomasimme, että tämä menee vain pahemmaksi ja varasinkin sitten ajan eläinlääkärille Kesäkuun alussa. Eläinlääkärin tyly tuomio olikin, että Ticon molemmissa takajaloissa on Patella luksaatio ja oikeasta jalasta on myöskin ristiside poikki. Huomisten kuvien perusteella siis tiedetään, millainen leikkaus hauvallemme on tehtävä :/ Siitä lisää sitten huomenissa...

Meidän terrierit

 Hieman enemmän ticosta. Tico on kotoisin Irlannista, kennel nimi Fingal Rock. Tico on syntynyt 27.3.2010. Ticon kävimme hakemassa kotiimme Helsingistä. Automatka ja muutama ensimmäinen päivä Ticolla meni vain istuskelemiseen. Ei pikkuinen paljoa uskaltanut liikuskella. Ticosta kasvoi urhea ja peloton terrieri. Tico on tutustumisen jälkeen kovin ystävällinen muille koirille, mutta pitää kyllä huolen mikä on omaa reviiriä. Tico on meille, sekä meidän vanhemmillemme äärettömän rakas perheenjäsen <3.  Näyttelyissä emme voi Ticon kanssa ollenkaan käydä mm turkin huonolaatuisuuden vuoksi. Kesäkuun lopussa 2012 Tico sai perheeseemme pikkusiskon, siitä kerromme vielä lisää ;) 

 Sitten hieman pikkuisesta. Länsimetsän Didi Tintarella nimeltään; kutsumanimenä käytämme Didiä. Syntynyt 1.5.2012

Emo:Länsimetsän Jenkkin`s Luna Lovekiva  Isä: Starring Vladimir
Didi on nyt noin 10 viikon ikäinen. Oikein temperamenttinen, jääräpäinen pikkuneiti !  Pikku-Didi kasvaa jo hurjaa vauhtia.

Kuvia ja kertomusta ensimmäisestä yhteisestä illasta !

 Didin toinen ilta uudessa kodissa. Tico näytti heti parhaimmat paikat kukkapenkeissä. ;)

Didin ensimmäinen yö. Näyttääkin erittäin ahtaalta. Ticolla taisi olla hieman tottumista siihen että, hänen pedissä majailee pikkuinen. Didin oma peti ei ollut yhtä kiinnostava !

Didin muuttopäivä meille olikin sitten 29.6.2012. Veimme Ticon Tiian äidin luokse yökylään, jotta Didi saisi rauhassa tutustua uuteen kotiinsa ja nukkua kunnon yöunet. Tämä olikin sitten ihan hyvä ratkaisu. Kävimme tuolloin Perjantaina hakemassa Didin Noormarkusta, hän olikin ensimmäinen pentu, joka lähti uuteen kotiin. Kotiin päästyämme, pikkuinen oli kovin väsynyt, mieli teki jatkuvasti nukkua. Jonkin verran käppäili pitkin asuntoa ja nuuskutteli paikkoja. Didi bongasikin heti nukkumapaikakseen Ticon pedin, se tuntui parhaimmalta paikalta. Saimme Noormarkusta mukaan pyyheliinan, jossa hieman tuttuja hajuja ja laitoimme sen petiin ja pyyheliina kainalossa Didi nukkuikin todella hienosti ensimmäisen yönsä!

Seuraavana aamuna herättiinkin pirteinä ! Oltiin pennun kanssa paljon takapihalla ja tutustuttiin toisiimme <3. Päivä meni oikeastaan kotona ollessa ja pihapiirissä kävellessä.
Myöhemmin iltapäivällä alettiinkin jännittämään Ticon kotiin paluuta. Jotenkin mieltä kuitenkin painoi, että mitä sitten jos Tico ei hyväksyisikään uutta tulokasta...
Tico tuotiin kotiin noin neljän maissa ja veimme Didin parkkipaikalle tutustumaan. Ensikohtaaminen näyttikin aika pahalta, Tico vain murisi pikkuiselle ja yritti talloa sen päälle. Kotona sisällä sama tilanne jatkui jonkin aikaa, Tico varmasti koki, että joku on viemässä hänen paikkaansa. Ajan kanssa tilanne rauhoittui, mutta koirat oleilivat eri huoneissa. Tico ei aluksi katsonut meitä edes silmiin, oli kovin mustasukkainen aluksi, kun kotiimme olikin yhtäkkiä ilmestynyt hänen poissaolo aikanaan tuollainen möykky.
Koirat eivät vielä oikeastaan leikkineet ollenkaan keskenään, olivat vain ja tuijottivat toisiaan. Yritimme mahdollisimman paljon huomioida Ticoa, ettei mustasukkaisuutta paljon ilmenisi. Illalla koirat nukkuivat vierekkäin, Didi Ticon pedissä ja isoveli sitten lattialla.
Seuraavana aamuna Tico katseli edelleen hölmistyneenä; "Onko tuo oikeasti tullut jäädäkseen tänne?!"
Nykyään koirat ovatkin kuin paita ja peppu ;) Kulkevat yhdessä, leikkivät kokoajan keskenään ja Tico päässyt jo opettamaan kolttosia. Tico oli aivan masentunut, kun Esa lähti näyttämään pikkuista äidilleen.
Ei paremmin voisi mennä ! <3